04/2008 Kreeta, Platanias

Koska lento oli aamuyöstä, niin yöunet jäivät melko vähiin ja tästä syystä ensimmäinen päivä menikin lähinnä leväten. Kävimme kuitenkin kävelyllä lähiympäristössä ja myös tervetulotilaisuudessa. Varasimme samalla auton kolmeksi päiväksi käyttöömme. Söimme tervetulotilaisuuden pitopaikassa, Drosiassa. Aurinkomatkojen toimistokin oli siirtynyt Drosian viereen, joten mikäli siellä olisi tullut tarvetta pistäytyä, olisi se ollut hieman lähempänä Plataniaksen keskustaa kuin aiemmin. Ennen yöunille laittamista kävimme myös hakemassa vettä, hotellia vastapäätä olevasta lihakaupasta. Yhdelle 0,75 litran vesipullolle jäi 12 kappaleen pakkauksessa ostettuna hintaa 20 senttiä. Vesijohtovedessä ei näin keväällä ollut mitään sivumakua, joten luultavasti sekin olisi ollut juomakelpoista.

Vuokra-auto tuotiin yhdeksän jälkeen ja liekö kalkeerauspaperi tehnyt tenän, sillä autoa oli ehditty tarjota väärään huoneistoon. Osasimme kuitenkin odottaa autoa ja menimme aulaan vastaan, jolloin asia selvisi. Toki vuokraamolla oli myös nimemme ja hotellin henkilökunta olisi oikean huoneen löytänyt, joten isoa vahinkoa ei olisi päässyt tulemaan.

Emme olleet suunnitelleet sen kummemmin missä kävisimme, joten lähdimme vain ajelemaan saaren itä-osaa kohti. Aamu oli pilvinen, mutta selkeni hyvin pian. Pysähtelimme muutamia kertoja ja päädyimme lopulta Agios Nikolaokseen asti. Siellä pistäydyimme kävelyllä satamassa ja söimme lounaan Twins nimisessä kahvilassa, josta saikin hyvää ruokaa. Kahvila täyttyi pian tulomme jälkeen, eli sattumalta valittu paikka näytti olevan suosittu lounaspaikka. Tuuli oli päivän mittaan yltynyt ja Agios Nikolaoksen rannalla se tuntui vieläkin kovemmalta, joten lähdimme ajelemaan takaisin Plataniaksen suuntaan, pysähdelle silloin tällöin maisemia katselemaan.

Hotellilla hetken levähdettyämme, kävimme iltakävelyllä ja haimme samalla postikortit (hinnat 30 sentistä ylöspäin) ja merkit (á 67 snt). Postin yhteydessä näytti olevan myös nettipäätteet ja luultavasti niitä muuallakin oli, vaikkei sattunut silmiin. Postin löytää hyvin kun lähtee Plataniaksen aukiolta Kissamoksen suuntaan ja etsii ison punapohjaisen Fodafone mainoksen. Iltapalan löysimme hotellin allasbaarin antimista, joten emme lähteneet kylälle syömään.

Ajelimme ensin Kolimbarin ja Kissamoksen suunnalla, siirtyen sitten Hanian seudulle ja Apteran raunioille. Rauniot sijaitsevat sen verran korkealla, että sieltä avautuu mukavat näköalat Soudan lahdelle. Kävimme ajelemassa myös Akrotirin niemimaalla, josta sitten puolenpäivän jälkeen palasimme hotellille. Kävimme syömässä gyros pitat jossain Plataniaksen pääkadun varrella olleessa pikkupaikassa, joka oli sen verran huomaamaton, ettei paikan nimeä koskaan ohi kulkiessakaan tullut tarkistettua. Paikka oli lähinnä noutopaikka, sillä ruokailupöytiäkin oli vain neljä. Iltapäivän ajeluretki suuntautui myös Jumboon ja siellä tulikin katseltua nyt tarjontaa hieman enemmän. Tarjolla oli lelujen ja lastentarvikkeiden lisäksi paljon muutakin. Mikäli jotain kotiin unohtunutta tai lomalla tarvitsemaansa ei lomakylän kaupoista löydy, niin Jumbon tarjontakin kannattaa käydä tarkistamassa. Illallisella kävimme Mylos tavernassa.

Heräsimme hyvissä ajoin ja lähdimme ajamaan kohti saaren etelärannikolla olevaa Paleohoran kylää. Aikainen liikkeelle lähtö antoi mahdollisuuden ajella mutkatiet kaikessa rauhassa ja pysähdellä helpommin kun siltä tuntuu. Menomatkaan kuluikin leppoisasti ajellen parisen tuntia. Tie oli hyvin vaihteleva, niin korkeuden, leveyden kuin yleensäkin kuntonsa suhteen, joten oli oikeastaan hyvä ajaa se hiljaisempaan aikaan, jolloin ohitustilaa tarvitsi antaa vain muutamalle autolle. Paleohora oli todella hiljainen kymmenen maissa ja vain siellä täällä ravintoloiden terasseilla istuskeli paikallista väkeä aikaa kuluttamassa. Turisteja näkyi lisäksemme vain toinen autollinen, eli lomalennot kohteeseen eivät ilmeisesti olleet vielä alkaneet. Olimme jo lähdössä pois kylästä, kunnes muistimme täältäkin jonkunlaisen raunion löytyvän, joten pitihän sitäkin käydä vielä vilkaisemassa. Rauniot sijaitsivat rannassa olevan mäen päällä, jonne näytti nousevan myös portaat jostain kylän puolelta.

Päivästä oli tullut hyvin lämmin, eikä voimakas tuulikaan yhtään viilentänyt, sillä sekin oli selvästi lämmintä. Ulkoiluun päivä oli siis turhan tukala ja näin ollen hyppäsimme ilmastoituun autoomme ja lähdimme ajelemaan takaisin hotellimme suuntaan. Matkavauhti oli lähempänä paikallisten vauhtia, joten matka-aika vähintään puolittui. Kävimme syömässä puolenpäivän maissa jälleen gyros pitat, tällä kertaa lähempänä keskusaukiota olevassa paikassa. Tämänkään paikan nimeä ei tullut ylöskään laitettua, mutta erottuu varmasti mainoksillaan jos nimenomaan gyros pitaa katselee (mahdollisesti Twins).

Syönnin jälkeen lähdimme katsomaan "saaren ainoaa järveä", sillä Agios Nikolaoksessa oleva "pohjaton järvi" ei ole oikeasti järvi. Toisaalta kuulimme toiseksi viimeisenä päivänä, että myös Plataniaksen lähellä on järvi, jota paikalliset eivät pidä järvenä, eli järvien lukumäärä jäi nyt hieman avoimeksi. Joka tapauksessa Kourna Lake niminen järvi löytyy kartoistakin ja siellä on mm. mahdollisuus polkuveneilyyn. Tällä kertaa tuuli myrskysi sen verran voimakkaasti, ettei kukaan uskaltautunut veteen ja veneet olivat tiukasti rannalla. Kourna Laken jälkeen suuntasimme Rethymnoniin, mutta siellä pistäydyimme lähinnä Fortezzan linnoituksilla, josta oli jälleen oivat näköalat itse kaupunkiinkin.

Olimme takaisin hotellilla sen verran hyvissä ajoin, että ehdimme opastetulle ilta Voltalle, Plataniaksen yläkylään. Sama iltakävely tuli tehtyä edelliselläkin reissulla, mutta päätimme käydä sen nyt uudestaan. Oppaat kuulostivat olleen itsekin saarella vasta vähän aikaa ja aika vähiin heidän kertomansa saaresta tai sen ihmisistä jäikin. Muistilapuilla näytti olevan lähinnä hieman Kreetan sekä Theodoropoulos-saaren historiaa. "Apinankauhupuun" lempinimestä ei ollut tiedossa se lapsille hauskempi tarina ja kun joukossa kuulosti olevan kovastikin Kreetan historiasta tietäviä, joiden piti päästä pätemään tiedoillaan, niin sekin taisi vetää oppaita hiljaisemmiksi.

Illallisen söimme Tartufossa, koska se sattui vain sopivasti kohdalle ja sisäänheittäjä oli jo luopunut toivosta meidän kohdallamme. Syömässä oli myös muunmaalaisia turisteja, eli lomakohteeseen oli aloiteltu lentoja näemmä nyt muualtakin. Ruokailun jälkeen palasimme hotellille ja jätimme auton avaimet respaan, josta ne sitten noudettaisiin. Kilometrejä kertyi kolmessa päivässä hieman vajaa tuhat kilometriä.

Päivä kului Plataniaksessa ja hotellin läheisyydessä, mm. minigolfia pelatessa ja auringosta nauttien. Myös joitain tuliaisia tarttui mukaan, kun eräästä liikkeestä sattui löytymään muutama nätti maalaus, jotka kulkevat kätevästi matkalaukussa. Vastaavia maalauksia löytyi myös myöhemmin Haniasta, mutta yllättäen siellä hinnat olivatkin hieman korkeammat. Lounaaksi söimme kevyesti gyros pitat ja illallisen nautimme Symposiumissa, joka avasi ovensa samana päivänä.

Menimme aamulla bussilla Haniaan (1.60 eur/hlö) ja kiertelimme siellä aamupäivän. Lämpötila nousi lähes sietämättömälle tasolle, mittareiden nousten yli kolmeen kymmeneen, joten puoliltapäivin olimme hyvinkin valmiit palaamaan hotellille. Takaisin bussiasemalle tullessamme meni tovi selvittää oikea bussi ja kun se oli selvinnyt, niin bussi ehtikin lähteä. Emme jääneet odottamaan seuraavaa, vaan kysyimme kyytiä aseman ulkopuolella odottaneelta taksilta. Hinnaksi kuski ilmoitti 12 euroa ja tämä sopi meille, joten hyppäsimme kyytiin. Takana oleva taksi osoitti hieman mieltään ja kuskimme meni sitten selvittelemään asiaa ja pian olikin kuskeilla käsirysy menossa ja pari sivullistakin siinä neuvomassa. Olimme jo lähdössä katsomaan toista taksia, kunnes tilanne rauhoittui ja kuski palasi autoon. Hermosavujen jälkeen (takseissa tupakointikielto) kuski jatkoi asian selvittelyä puhelimessa ja ongelman ydin jäi meiltä hieman auki, kun ei kieltä ymmärtänyt. Kuski laittoi mittarin päälle ajamaan lähtiessä ja Jumbon kohdalla taksamittari näytti 1.80 euroa, sekä sitten perillä Plataniaksen aukiolla 9.10 euroa. Rahasta sai takaisin kuitenkin sopimamme summan mukaan, eli kyyti maksoi 12 euroa ja kuski jatkoi selvittelyä puhelimessa. Iltapäivän olimme hotellilla ja söimme illallisen allasbaarin antimista.

Tästä päivästä tuntui tulevan sen verran viileämpi, että lähdimme jälleen Haniaan aamupäiväksi. Lämpötila pysyttelikin parissa kymmenessä, joten suuntavaistokin toimi paremmin ja kaupungissa kiertely oli mielekkäämpää. Kiersimme kaupungin kadut aika laajalti ja teimmekin loput tuliaislöydöt tältä reissulta. Myös muutama museokierros mahtui päivän ohjelmaan.

Takaisin tulimme bussilla ja liekö sattumaa, mutta bussimme oli jälleen asemarakennuksen vieressä olevan ulosmenoportin kohdalla. Koska oppaat eivät tienneet oliko linja-autoasemalla joku looginen järjestys tai toimintamalli, niin varmuutta asiaan ei näiden kahden päivän kokeilulla tullut. Itse kuitenkin alkaisimme jatkossa kysellä Plataniakseen menevää bussia vasemmasta laidasta, asemarakennuksesta ulos tultaessa.

Aamuyöllä oli lähdössä ensimmäinen paluulento, johon hotellilta lähti väkeä ja tähän tietenkin jo heräili itsekin. Bussi kävi kääntymässä hotellilla asti, joten oli tietenkin hieman yllättävää kun opas tuli sitten aamulla hieman ennen meidän bussin tuloaikaan sanomaan, ettei bussi pääse perille ja pitäisi kävellä bussille. Hotellin omistaja olisi tietenkin ajattanut bussin perille, jottei asiakkaita tarvitse turhaan kävelyttää, mutta oppaallemme tämä ei käynyt. Aikataulullisesti tämä ei olisi ollut ongelma ja oppaan vähättelevä kommentti Kreetalaisen luonteen tulistumisesta kertoi vain sen, ettei opas ymmärtänyt että kyse oli nimenomaan siitä hyvästä asiakaspalvelusta.

Kentällä oppaat olivat yhtä hätäisiä ja asiakkaita pompoteltiin lähtöselvitysjonosta toiseen. Matkustajat olivat kuitenkin ymmärtäväisiä ja mikään yllätys ei tietenkään ollut, että joka asiassa kului aikaa lopulta niin paljon, että hyvissä ajoin kentällä olo kääntyikin lähdön pieneen myöhästymiseen. Kotimaan päässä jaksoi jälleen ihmetyttää joidenkin outo tapa lukea joka laukun nimilappu, vaikka laukku olisi niin hyvin joka puolelta merkitty, ettei varmasti toista samanlaista laukkua ole. Luulisi oman laukkunsa vielä lennon jälkeen muistavan :) Toinen aika yleinen tapa on, että laukkuja on hihnalta ottamassa koko suku lapsista lähtien. Luulisi perheestä löytyvän yksi, joka kaikkien laukut tunnistaisi ja voisi ne liukuhihnalta syrjään nostaa ja näin olleen hihnan luo mahtuisi paremmin sitä laukkuaan hakemaan. Ihmiset olivat kuitenkin huomanneet laukkujensa "tuunauksen" merkityksen matkailua helpottavana tekijänä, eli moni tunnisti laukkunsa kauempaakin.

Hotelli (Evropi)

Hotelliksi valitsimme aiemmin itsekin hyväksi toteamamme hotelli Evropin, joka sijaitsee Plataniaksen kylässä. Hotelli on Aurinkomatkojen sopimushotelli ja lähes kaikki huoneistot olivatkin Aurinkomatkojen käytössä. Kuulimme eräältä hotellin pitkäaikaisasukkaalta, että hotellin omistaja on todennut suomalaisten olevan niitä rauhallisimpia ja helpoimpia matkalaisia, joten asukkaat pysynevät jatkossakin hyvin yksipuolisena. Henkilökunta puhui englantia ja toki joitain sanoja myös suomea oli tarttunut. Aamiaista tai puolihoitoa ei ollut tarjolla, mutta allasbaarista oli mahdollista ostaa pientä purtavaa. Lomaoppaassa mainitaan hotellin lähellä olevan "kovaäänisen kukon", joka mitä ilmeisimmin sattui oleman meidän parvekkeen puolella, mutta mitään häiritsevän kovaa meteliä siitä ei kyllä lähtenyt. Mikäli aamulla nukkui kevyemmin, saattoi paremminkin herätä lähellä olevan koulun kellojen ääneen.

Hotelli sijaitsee hieman Plataniaksen pääkatua ylempänä ja on näin ollen hyvin rauhallisella paikalla. Parvekkeemme alta meni tie yläkylään, mutta siinäkin oli hyvin vähäinen liikenne. Bussi pääsee hotellille asti, mutta nyt sattui tullessa olemaan tietyöt esteenä ja pieni matka piti kävellä.

Hotellin varustus oli tavanomainen, sisältäen mm. kahvinkeittimen, lieden, jääkaapin ja maksullisen tallelokeron. Tallelokeroille onkin yleensä käyttöä jo siitäkin syystä, että siivoojat tuppaavat unohtamaan parvekkeiden ovet auki. Aiempaan huoneistoon verrattuna taisi uutta olla kattotuuletin ja televisio, joista tosin tv ei toiminut. Vaatesäilytystilaa oli kehnosti, vain yksi tankokaappi ja siellä vain neljä hengaria. Sponssasimmekin vaatekaappiin lisää hengareita heti ekana iltana. Mikäli kaapista olisi ollut esimerkiksi toinen puoli hyllyjä, olisi tämä ongelma ratkennut sillä.

Vaikka suomalaispainotteisuudessa on huonotkin puolensa, niin hotellissahan käydään lähinnä nukkumassa ja näin ollen hotellin rauhallisuus ja sijainti painavat vaakakupissa enemmän ja hotelli on hyvin luultavasti valintamme jatkossakin. 2006-2007 tehdyn remontin yhteydessä hotelliin on tehty myös erillinen sisäpiha, jos haluaa makoilla auringossa, ilman uima-altaan tai allasbaarin häiriöitä.

Autoilu

Autoja, moottoripyöriä, mopoja, polkupyöriä ja ties mitä kaikkea oli vuokralla vähän joka puolella. Valitsimme jälleen sen helpoimman tavan, eli otimme auton matkanjärjestäjän sopimuskumppanilta Europcarilta. Edullisin autoluokka oli poistunut, eli tarjolla oli autoja B-kokoluokasta lähtien. Tuon kokoluokan Hyundai Getz oli kokonsa puolesta varsin näppärä ja hyvillä teillä jopa myös hyvä ajettava. Toki joissain tilanteissa olisi kaivannut hieman ruohonleikkurin konetta isompaa moottoria, mutta Kreetalla on oltava muutenkin ennakoiva ajotyyli, joten moottorin puutteetkin pystyi huomioimaan.

Alkuun ajelimme "turistinopeutta" muiden hitaammin liikkuvien kanssa pientareita pitkin, mutta ajotyyli tuli sitten muutettua paikalliseen tapaan, eli ajetaan reippaasti ja joustavasti, ollen kuitenkin valmiina pysähtymään ja väistämään ties mitä. Jos risteyksessä oli kyltit piilossa tai liiaksi mainosten seassa, niin hätävilkku päälle ja sivuun tarkastelemaan tilannetta. Autoja ajettiin pimeinä, jolloin valoja (sekä äänimerkkiä) hyödynnettiin kommunikointiin muiden liikkujien kanssa. Vaikka liikenne äkkiseltään vaikuttaakin täydeltä kaaokselta, niin hieman reippaammin ajamaan tottunut kuljettaja omaksuu sen helposti ja nauttii liikenteen joustavuudesta. Liikenne sallii myös hitaan ajon, mutta peilejä on syytä seurata.

Tielle kaatuneet puut tai eteen juoksenteleva Aasikaan eivät sotkeneet liikenteen rytmiä, kun joka tapauksessa ajaessa piti seurata mistä puikkaa skoottereita, moottoripyöriä tai kiireisempiä autoja. Nopeusrajoitukset olivat periaatteessa olemassa, mutta käytännössä jo pientareita pitkin ajavat ajoivat ylinopeutta ja varsinaisella ajokaistalla tuntui olevan vapaat nopeudet. Sitä en tiedä missä kohtaa poliisit nopeuksiin puuttuvat, sillä paljon niitäkin näkyi ja varsin harvoja autoja pysäyteltiin.

Auton tankkaus oli helppoa, ajettiin vain auto mittarin eteen ja avattiin tankin luukku, jonka jälkeen tankkaus tehtiin puolestasi. Tankkaaja kysyy paljonko laitetaan vai laitetaanko täyteen ja hoitaa sitten rahastuksen. Lyijyttömän bensan hinta vaihteli 1.199 ja 1.350 euron välillä ja tankkaus pyrittiin tekemään näemmä viiden euron tasasummalle, jolloin maksutapahtuma hoitui setelirahalla, ilman kolikoiden pyöritystä. Edullisimmat asemat näyttivät olevan huonommin auki kuin kalliimmat, eli tankkaus olisi hyvä tehdä iltapäivästä.

Käytössämme oli kaksi Kreetan karttaa, joissa ei näemmä kummassakaan lue painovuotta. Karttojen tiet ja jopa joidenkin kylien sijainnit poikkesivat toisistaan, joten suunnistus meni aika monesti ilmansuuntien ja vaistojen varassa.

Kreetan luonto on varsin mukavan näköistä ja liikkumismuotoja maisemien tutkailuun on monia. Mikäli haluaa tarkempaa karttaa, on hyvä etsiä käsiinsä pyöräilykartta, jollaista emme tosin itse huomanneet ajatella. Toiseksi viimeisenä iltana emme sitä enää hankkineet, joten se jäänee ensikertaan. Paikallinen väestö ei ymmärrä luontonsa arvoa ja oli oikeastaan sama missä liikuit, niin törmäsit roskiin ja jätteisiin. On aivan käsittämätöntä, että esim. taukopaikoilla törmäät rakennusjätteisiin, jotka pitää siis varta vasten käydä sinne tuomassa. Hanian kaupungissa oli kuitenkin ilo huomata, että aamulla oli roskien kerääjät liikkeellä. Irtokissojen ja koirien määrä vaikutti pienemmältä kuin pari vuotta takaperin, liekö vain sattumaa. Haniassa kissoja näkyi enemmän kuin muualla.

Matkanjärjestäjän oppaista jäi tällä kertaa kokematon kuva, sillä vastaus oli useimmiten "ei ole kokemusta". Asioita ei myöskään tarjottu selvittämään ja vain yksi opas näytti hoksanneen asiakaspalvelun vaativan muutakin kuin nätin hymyn. Toki jokaisen on asiat opeteltava, mutta kyllä omasta mielestäni asiantuntevan lomaoppaan suurin hyöty on jotain muuta kuin ruokalistan kääntäjä, koska sen voi tehdä sanakirjakin :)