3-4/2007 Gran Canaria, Maspalomas

Tämä reissu tehtiin ilman suurempia suunnitelmia kohteesta ja tarkoitus olikin yrittää saada äkkilähtö Madeiralle. Varakohteena oli kyllä ihan vain reittilento Barcelonaankin, mutta lopulta kallistuttiin kuitenkin ottamaan äkkilähtö Gran Canarialle ja sielläkin ainoaksi varteenotettavaksi kohteeksi nousi Maspalomas ja Tisalaya Park niminen hotelli. Playa del Inglesin puolelta oli joitain kokemuksia reilun viidentoista vuoden takaa ja näillä perusteilla sitä ei otettu edes huomioon.

30.3.2007 PE

Ensimmäinen päivä kului matkustamiseen ja vasta illalla oltiin hotellissa. Koska olimme ottaneet puolihoidon, pääsimme suoraan päivälliselle ilta yhdeksältä.

Aamupalalla oltiin hyvissä ajoin kahdeksalta, olihan kello suomen aikaan jo kymmenen. Eivätkä kyllä sängytkään olleet erityisen mukavia pitkiä unia ajatellen. Linnutkin aloittelivat aamulaulunsa joskus ennen seitsemää, joten herätyskelloakaan ei tarvinnut aamupalalle ehtiäkseen.

Aamupalan jälkeen lähdettiin käveleskellen Maspalomaksen markkinoille, johon matkaa oli noin puolen kilometrin verran. Poliiseja oli paikalla ohjaamassa liikennettä, jotta suojatien ylitys onnistui ja taksejakin tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. Markkinoilta ei tullut ostettua mitään ja muilta hotelliasukkailta myöhemmin kuullun perusteella myyntitoiminta olikin lähellä Americaksen basaareista tuttua tyrkyttämistä ja lähes pakkomyyntiä, eli katsominen tulkittiin ostoaikeeksi.

Markkinoilta otimme taksin ja sillä suhautimme Inglesin puolelle tervetulotilaisuuteen. Vaikka Teneriffalla ja Kreetallakin liikenne oli melko joutuisaa, niin taksit ajoivat kuitenkin aika maltillisesti. Gran Canarialla sen sijaan on takseissa syytä pitää turvavöitä, eivätkä rukousnauhatkaan kuljettajalla peilissä turhaan tainneet heilua. Suomessa poliisit puuttuisivat moiseen ajotyyliin ja ammattiautoilijalta saattaisi hommat tuolla tyylillä loppua. Teneriffan ja Gran Canarian liikennekulttuurista positiivisena asiana mainittakoon kuitenkin se, että jalankulkijoille annettiin kaikesta kiireestä huolimatta aina vapaa kulku.

Tervetulotilaisuuden jälkeen kävimme katsomassa minijunan aikatauluja, mutta junalla oli sinä päivänä lepopäivä, joten tyydyimme sitten kiertämään Inglesin puolta kävellen. Viikon aikana ei tullut selvitettyä mikä tarkoitus oli Inglesin kaduilla siellä täällä olevilla puntareilla, niihin ei nimittäin voinut olla kiinnittämättä huomiota. Eniten noita on veikattu matkalaukkujen punnitukseen, mutta itsellä ei tulisi mieleen kadulla matkalaukkuja uudelleen järjestellä, joten punnitseminenkin siellä olisi turhaa.

Loman ehdottomasti hitainta palvelua kävimme testaamassa Hard Rock Cafessa, mutta onneksi ruokapaikkoja ei tarvinnut montaa kertaa päivässä hakea, sillä hotellin oman ravintolan ruoka osoittautui riittävän hyväksi. Tässä kohtaa voisi yhtyä muidenkin kokemuksiin siitä, että Tisalaya Parkin ravintolan asiakaspalvelualttius oli täysin suhteessa siihen, kumpi tarjoilijoista oli työvuorossa. Rannallakin käväistiin, jossa tuuli ei tuntunut läheskään niin voimakkaalta kuin ylempänä Inlesin kaduilla. Auringonpalvojia riittikin rannoilla joka päivälle. Maspalomaksen puolelle asti emme nyt jaksaneet kävellä, vaan otimme loppumatkasta sitten taksin.

Piipahdimme vielä Holiday Worldissä, jossa oli näytillä hieno Auburn merkkinen auto. Huvipuistossa oli vielä sangen hiljaista, vain muutamat laitteet olivat käytössä.

Aprillipäivän aamuun heräsimme jälleen linnunlauluun ja hyvissä ajoin aamiaiselle. Aamun kohteeksi oli otettu Palmitos Park ja sinne mentiin bussilla. Paikalla oltiin jo hyvissä ajoin ennen kymmentä, kun ei tullut kovin tarkasti noita aikoja katseltua. Palmitos Park oli hienojen maisemien keskellä, joten bussi kierteli mukavissa maisemissa.

Loro Parqueen (Teneriffa) verrattuna eläinten määrä oli suppeampi, mutta ympäristö itsessään on näkemisen arvoinen, joten hyvinkin vaihtoehtoinen paikka. Toisaalta myös Loro Parquessa saattaa olla liikaakin nähtävää perheen pienimmille, jos meinaa kaiken ehtiä nähdä. Koska olimme aamun ensimmäisiä vieraita ja suurin osa tulijoista meni odottelemaan päivän ensimmäisiä näytöksiä, niin saimme vaellella varsin rauhassa ylös vuorelle nousevia polkuja. Luonnossa vapaana elävät liskot olivat tietenkin tulleet paistattelemaan päivää auringon noustua, joten puskissa rapisi jos vähänkin äänekkäämmin kulki. Myös puiston varsinaiset eläimet olivat paljon aktiivisempia kun katsojia oli vähemmän paikalla, mutta rauhoittuivat yleisön kasvaessa.

Näytöksistä kävimme katsomassa vain yhden esityksen, sillä papukaijoja on tullut nähtyä ja kotkaesitystä varten emme viitsineet kävellä takaisin huipulle. Bussiaikatauluja katsellessa näytti, että Maspalomakseen pääsi vain Puerto Ricoon menevällä bussilla, joten varmistimme asian vielä kuskilta. Näin kuulosti olevan ja koska odottamista olisi ollut parisen tuntia, niin päädyimme sitten menemään San Fernandon ja Inglesin kautta Bahia Feliziin menevään bussiin, josta olisi sitten kävelty tai otettu taksi Maspalomakseen. Bussikuski ajoi kuitenkin Maspalomaksen kautta ja peri pienemmän hinnankin kuin menomatkalla, joten pääsimmekin helposti takaisin hotellille. Tiedä sitten tuliko jommin kummin päin kommunikaatiovirhe, mutta kertonee jotain siitä tyylistä, jolla esim. bussikuskitkin voivat reittejään improvisoida.

Palmitos Parkin ja Maspalomaksen välillä olisi ollut muitakin ajanviettopaikkoja, mm. Banana Park (banaanipuisto), Rancho Park (ratsastusta ilmeisesti), Aqualand (vesipuisto) ja Racing Kart (mikroautoilua). Toinen mikroautorata löytyi Bahia Felizistä, läheltä pienlentokenttää. Nämä nähtävyydet päätimme kuitenkin jättää mahdollisesti myöhemmälle vierailukerralle.

Puolenpäivän aikaan lähdettiin ohjatulle kiertoajelulle lomakylien alueelle ja saimme jonkun verran uutta tietoa alueesta. Ajelun jälkeen jäimme San Fernandoon, mikä on paikallisten asuinalue Inglesin pohjoispuolella. San Fernandossa oli Bella Vista niminen ostoskeskus, joka poikkesi noista loma-alueiden ostareista täysin. Täällä sai katsella ihan rauhassa, eikä kukaan tullut tyrkyttämään mitään feikkikamaa, vaikka saattoihan täälläkin toki sitäkin olla.

Kävimme myös piipahtamassa paikallisessa autoliikkeessä ja vertailuhinnaksi otettiin Touareg 3.0 TDI, josta oli näytillä Dakar malli. Suomesta ei vastaavaa mallia löytynyt, mutta kun perusmallikin maksaa täälläpäin n. 70 000 euroa ja Gran Canarialla hintalapussa oli hieman alle 47 000 euroa, on siinä kuitenkin hieman eroa. Myöhemmin loman aikana selvisi myös, ettei paikallinen väestö tienaa kuin keskimäärin 1 200 e/kk ja vaikka verotus meikäläisestä poikkeaakin, niin siihen suhteutettuna autot eivät erityisen halpojakaan ole. Ihmeesti noita avo Bemuja, Mersuja, ranskiksia ja jopa Porschejakin kuitenkin katukuvassa näkyi. Palkoista mieleen jäävin seikka oli, että paikalliset sairaanhoitajat kuuluvat hyvätuloisten joukkoon, n. 1 800 euron kuukausituloillaan.

San Fernandossa ei liiemmin takseja näkynyt, paikalliset tuskin niitä kovinkaan paljon käyttävät, kun paikallisbussejakin kulkee, joten päädyimme kävelemään takaisin Maspalomaksen puolelle. Matkalla bongattiin seuraavat polttoainehinnat Dsl - 0.616 (0.984), 95 - 0.726 (1.289) ja 98 - 0.789 (1.320). Suluissa netistä kaivetut suomen keskihinnat viikkoa myöhemmin.

Tiistaina oli vuorossa Las Palmasin ohjattu reissu ja sinne lähdettiin yhdeksän maissa. Ensin pysähdyimme ns. vanhassa kaupungissa, Veguetan kaupunginosassa. Kävelimme Santa Anan aukiolle ja kiertelimme siinä ympäristössä hieman, jonka jälkeen kävimme Kolumbuksen museossa. Sisään mennessä oli hieman ruuhkaa, kun saksalaisia parveili juuri ulos rakennuksesta, joten kamerankäyttökielto museon alueella jäi huomaamatta.

Ensimmäisessä huoneessa kameran esiin kaivaessani tuli hirveää molotusta Espanjaksi joltain museon oppaalta ja elekielestä ymmärsi kyllä mistä on kyse. Yleensä olen tottunut siihen, että museotkin antavat kuvata, koska silloinhan kuvat ovat käyntikorttina maailmalle. Jos taas kuvaus on kielletty, niin kuvista saattaisi muutkin nähdä, ettei ole mitään nähtävää. Tulihan tuo ääneenkin oppaalle sanottua ja tiedä sitten käänsikö joku asian museon henkilökunnalle vai mistä sitten johtui, mutta hieman kierreltyämme kamerat räpsyivät kuitenkin joka huoneessa ja ilman mitään kieltoja. Päätinpä sitten ikuistaa itsekin muistikortille paikan ja jokainen voi sitten tuolta kuvasivuiltamme itse päätellä onko paikka käynnin arvoinen.

Museon jälkeen siirryimme Triana nimiselle ostoskadulle. Liikkeet olivat kapeita ja ulottuivat syvälle rakennusten sisään, joten kadulle oli saatu paljon liikkeiden sisäänkäyntejä. Liikkeet olivat ihan asiallisen oloisia, mutta sattuipa siellä samaan aikaan varkaitakin liikkuvan. Eräältä samalla reissulla olleelta vietiin lompakko, leikkaamalla olkalaukkuun puukolla reikä, eli tarkkana on syytä olla. Varkaathan katsovat aina sen helpoimman tapauksen, joten kannattaa miettiä omaa ja muiden liikkumista hieman siltäkin kantilta.

Pienen shoppailun jälkeen siirryimme sitten uuden kaupungin puolelle, Santa Catalinan puistoon. Siellä kävimme tutustumassa pikaisesti tieteen ja tekniikan museoon Elderiin, jossa saisi kyllä päivänkin kulumaan. Tässä siis yksi kohde seuraavalle reissulle. Ehdimme käväistä myös El Muelle ostoskeskuksessa, mikä vaikutti myös ihan asialliselta ostospaikalta. Täällä keskityimme kuitenkin vain ruokailemaan, jonka jälkeen kävimme kahvilla Santa Catalinan puistossa ja sen jälkeen bussi jatkoikin matkaa seuraavaan kohteeseen.

Lyhyen ajomatkan päässä oli ostoskeskus nimeltä Las Arenas ja täällä tehtiin sitten joitain ostoksiakin. Las Palmasin ostoskeskuksissa näytti olevan vartioitakin, joten luultavasti näissä pystyisi shoppailemaan hieman rauhallisemmin mielin kuin jossain lomakylien ostareissa. Hintatasoissa on luultavasti myös eroja, mutta kyllä basaareissakin tarvii puhelahjojen lisäksi myös kovasti aikaa, jos sieltä edullisia kauppoja meinaa tehdä.

Lopulta lähdettiinkin ajelemaan takaisin etelän lomarannikon suuntaa ja moottoritielle kiihdytellessä sai bussikuskikin pienen muistutuksen poliiseilta. Seurasivat turvavöiden käyttöä, jonka lisäksi kännykässä puhuminen oli kuulemma erityisessä seurannassa. Ylinopeusvalvontaan eivät näemmä aikaa polttaneet, vaikka käyttöön oli otettukin ajokorttien pistejärjestelmä. Eli rikkeistä menee pisteitä ja kun pisteet loppuvat, käydään kertaamassa autokoulua. Sama käytäntö, jota silloin tällöin väläytellään malliksi laajemminkin EU-maihin.

Koska helikopterilento ei onnistunut, niin keskiviikoksi oli varattu lento pienkoneella saaren ympäri. Procastin auto tulikin hakemaan hotellilta aamupäivällä sovittuun aikaan. Kentällä katsottiin kartasta mistä lentoreitti kulkisi ja sen jälkeen noustiin sitten itse koneeseen. Koneen takapenkille kapuaminen toi mieleen edellisen kesäautomme, Fiat kasipätkän, jossa myös oli ruskea keinonahkaverhoilu, vähintään yhtä äänekäs moottori ja tiivis tunnelma. Saimme kuitenkin kuulosuojaimet ja mikrofonit, joiden avulla kommunikointi keskenään ja pilotin kanssa onnistui.

Video saarikierrokselta ( pituus n. 15 min | koko n. 37 Mt )

Lentoreissu oli oikein mukava ja sovimmekin ennen ilmaan pääsyä, ettemme yritä tehdä korkeusennätyksiä, vaan pysymme "aloittelijoiden korkeuksissa". Mikäli bussin takapenkillä tulee huono olo, niin luultavasti sitä tekee myös pienkoneella lentokin, mutta jos moisesta ei isompaa vaivaa ole, niin pienkoneellakin uskaltaa käydä lentämässä. Lentoreissun jälkeen saimme sitten luonnollisesti kyydin takaisin hotellille, josta kävimme sitten vielä iltapäivällä katsastamassa lähimmän Faro 2 ostoskeskuksen ja toki krääsäliikkeestäkin piti käydä jotain ostamassa. Olimme paikalla siestan aikaan, joten liikkeitä oli harvakseltaan auki, mutta ihan mukavan oloisia liikkeitä nämä auki olleet.

Torstaina oli herätys puoli seitsemältä, jotta ehdimme tehdä kunnollisen aamupalan, sillä vuorossa oli ohjattu saarikierros bussilla. Herätessä oli täysin pimeää, mutta parissa tunnissa ilma kirkastui.

Bussimatkan ensimmäinen pysähdys oli saaren vanhimmassa kaupungissa, Teldessä. Telden nähtävyys oli lähinnä paikallinen kirkko. Tämän jälkeen ajeltiin Santa Brigidaan viinitalolle ja kotiseutupuistoon. Täällä oli mahdollisuus tehdä joko viiniostoksia tai sitten nauttia aamukävelystä kotiseutupuistossa. Puiston puolella olisi ollut myynnissä kivan oloisia matkamuistoja, mutta niiden kuljetus ehjänä kotiin asti ei olisi tainnut onnistua. Viinitalolta matka jatkui saaren uskonnolliseen keskukseen Teroriin.

Terorissa nähtävyys oli lähinnä kirkko ja kuulimme hieman saaren ja ylipäätään maan uskonnollisesta taustasta ja sen merkityksestä jokapäiväiseenkin elämään. Terorin jälkeen ajettiin Agaeten laaksossa olevaan Casa Romantica nimiseen paikkaan, jossa tarjottiin kaktusmehua ja kevyt lounas. Lounasta kyllä mainostettiin runsaana, mutta nämä lienevät niitä makuasioita. Kaktusjuomasta sain piikin huuleen ja sen poisto onnistui vasta iltapäivästä hotellilla, kun otti pinsetit avuksi. Lääkärireissua ei onneksi tarvittu.

Agaeten laaksosta ajelimme sitten moottoritietä Las Palmasin ohitse Arinagan kylää kohti. Arinagan kylä sijaitsee hieman Inglesistä pohjoiseen, suurten tuulivoimalapuistojen takana. Saaren suuresta tuulivoimaloiden määrästä huolimatta, niiden tuotto on vain 11 % saaren energiatarpeesta ja oppaan mukaan tämä johtui liian kovista tuulista (jolloin voimala täytyy pysäyttää). Arinaga oli mukava pikkukylä, jota voi suositella omatoimisille automatkoillekin. Sieltä palasimme sitten lomakylään ja hotellille.

Tämän päivän aikana tuli paljon hyvää infoa, jota tuossa aiemmin jo kirjoittelin, palkkatasoista yms. Myös asuntojen vuokrahinnoista oli puhetta, eli sellaisella 400 eurolla kuukaudessa saa yleensä kaksion vuokralle. Neliöitä ei yleensä ilmoiteta tai välttämättä ole koskaan laskettukaan, ainoastaan huoneiden määrä, joten hintavertailun tehdäkseen pitäisi jokaisessa käydä paikanpäällä. Tonttien hintoja opas ei pystynyt kertomaan, koska hinnoittelutapoja ja erilaisia taksoja kuulosti olevan kunnittain vähintään 21 erilaista.

Koska kaikki kerrottu tieto oli oppaan muistinvaraista tietoa, jota nyt sitten itse muistinvaraisesti kerron, täytyy kaikkeen suhtautua sillä varauksella miten yleensäkin netissä jaettavaan tietoon. Faktoja hakeva voi sitten hakea faktat jostain virallisemmasta lähteestä.

Yksi mieleen jäänyt asia oli myös terveydenhuolto, mikä on kuulemma todettu euroopan parhaaksi. Ihmisten hyvinvointi ja terveydenhoito on yksi tärkeimpiä asioita ja näin ollen terveydenhuolto ei maksa ja kaikki hoidetaan. Tähän liittyy myös se, ettei espanjalaisella ole koskaan niin kiire, etteikö muutamaa sanaa kadulla vastaan tulevan kanssa ehdi vaihtaa ja pätee myös kaupan kassalla. Sen sijaan sosiaalipummausta ei ole, koska sosiaalihuoltoakaan ei ole. Jos et itse tee töitä ja tienaa, niin sitten elät sukulaisten siivellä. Tämä jos mikä motivoi yrittämään ja valtaosa kuulostikin olevan yksityisyrittäjiä.

Mutta niin se maailma muuttuu. Las Palmasin reissun aikana kuulimme kuinka espanjalaisilla on keväisin villitys käydä kauneusleikkauksissa ja rasvaimuissa, jotta pääsevät helposti kesäkuntoon. Sama villitys on niin miehillä kuin naisillakin, eli ulkoiset arvot ovat nousemassa etusijalle myös espanjassa.

Päivän aikana näki jälleen paljon mukavia maisemia ja Arinagan ja Terorin kyliin tuskin olisi muuten tietään löytänyt. Muiden paikkojen anti oli vähäisempi, mutta tulipahan nähtyä. Bussien kyydissä vuorisilla rinteillä kannattaa pitää kauhukahvoista kiinni, sillä tämänkin reissun aikana bussi teki kolme hätäjarrutusta, kolarin välttääkseen. ABSit olivat kyllä tarpeen. Nämäkin äkkiliikkeet olisi voinut estää ja ennakoida, mutta paikallinen tapa ahdasta ja "pimeää mutkaa" lähestyessä on painaa tööttiä ja jatkaa mutkaan lähes samalla vauhdilla. Kyllähän vahinkojakin oli oppaan mukaan sattunut, mutta oppaan periaate tuntui olevan "maassa maan tavalla". Ei tosin paljon auta jos vahinko kohdalle sattuu ja matkatoimiston maine ja ehkä talouskin menee kuralle.

Lähtöpäivänä alkoivat kadut täyttyä autoista, vaikka toki pitkin viikkoa huomasi kuinka paikallisen väestön määrä lisääntyi myös lomahotellialueella. Pääsiäinen on espanjalaisten tärkein juhla ja Las Palmasin reissun alussa opas lupasi kertoa paikallisesta pääsiäisen viettotavasta, mutta sepäs sitten unohtui kaiken muun jutun lomassa. Sen verran asiasta oli kuitenkin puhetta, että paikallinen väestö tuli mantereeltakin pääsiäistä saarille juhlimaan. Meikäläistä juhannusta tuo tuntui aikalailla vastaavan.

Busseilla alkoi olla hankaluuksia liikkua lomahotellialueilla ja autojen pysäköinti alkoi olla yhtä huoletonta kuin mitä Puerto de la Cruzissa näkyi. Pysäköintisakko oli kuulemma vain 1,80 euroa, joten eihän se juuri ohjaa oikeaan pysäköintiin. Toisaalta jos auton jättää tarpeeksi muun liikenteen haitaksi, niin sitten se hinataan pois ja lunastusmaksu oli parisen sataa euroa.

Plussat ja miinukset reissulta

Nähtävyydet tai ajanviettopaikat

Ruoka

Hard Rock Cafe jäi mieleen hitaan palvelun ja aika mitään sanomattoman annoksen takia, muuten ei juurikaan oman hotelliravintolan ulkopuolelta tullut tällä reissulla syötyä. Casa Romantican lounasta mainostettiin runsaaksi, mutta muutamasta kalkkunapalasta ja kauhallisesta riisiä en moista ilmausta kyllä käyttäisi.