10/2006 Kreeta, Platanias

Matkan ajankohta sattui lentoemojen lakon kohdalle, joten edellisenä päivänä hotellille ajaessa ei vielä tiedetty päästäänkö mihinkään. Kentältäkään ei osattu sanoa varmuudella mitään, joten ajelimme aamulla sitten kentälle katselemaan. Lento myöhästyi lopulta viisi tuntia ja matkustamohenkilökunta saatiin lainattua englannista.

Hotellimme oli Plataniaksen kylässä sijaitseva Evropi. Kaikki hotellin asiakkaat olivat suomalaisia, henkilökunta puhui englantia. Aamiaista tai puolihoitoa ei ollut tarjolla, mutta allasbaarista oli mahdollista ostaa pientä purtavaa.

Kävimme tutustumassa kylään ja sen ympäristöön aamukävelyllä. Irtokissojen määrä pisti heti silmään, mutta kissat näyttivät olevan kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, eikä sinänsä heitteillä. Kaikessa kareudessaan maisemat olivat ihan mukavat. Edellisviikolla oli ollut kova myrsky ja vettäkin oli tullut reippaammin, joten varsinkin rannan tuntumassa olevien talojen kellareista pumpattiin vielä vettä kadulle ja rantakin oli melko törkyisessä kunnossa. Tervetulotilaisuus käytiin kuuntelemassa ja varattiin muutama valmisreissu.

Kävimme kävelemässä yläkylässä aamulla, ennen ravintoloiden aukeamista ja kylä oli hyvin rauhallinen vielä tuohon aikaan. Päivän aikana tuli vahvistusta edellisenkin päivän huomiolle, että jokaisella tuntui olevan henkilökohtainen kaatopaikka oman tontin kulmalla, sillä roskaa oli todellakin joka paikassa. Rottiin emme kuitenkaan odotuksistamme huolimatta törmänneet kuin yhtenä iltana golffatessa.

Menimme aamulla bussilla Haniaan ja kiertelimme hieman keskustassa, sekä nautimme lounaan siellä. Loman ainoa kaupustelija sattui kohdalle kesken ruokailun. Olisi odottanut edes jälkiruokaan, mutta tapoja ja taktiikoita on tietenkin monia, toiset eivät vain toimi. Hania oli ihan mukavan näköistä seutua, mutta liekö edellisviikkojen myrskyt sotkeneet vähän viemärijärjestelmiä, sillä rannalla haisi viemäri. Piipahdimme myös merenkulkumuseossa, josta kuvat kertovat sitten enemmän kuin tuhat sanaa.

Takaisinpäin otimme ensin taksin ja ajoimme Jumboon (lastentavaratalo), mikä sijaitsi aivan Hanian laidalla. Taksien kanssa sai Kreetalla olla tarkkana, sillä turisteja kuljetettiin mieluummin mittari pimeänä ja matkalle kertyi sitten moninkertainen hinta. Näissäkin tapauksissa oli kuulemma poliisin soittamisella uhkaaminen tai oppaiden antaman hinnan kertominen auttanut sopuun pääsemiseen. Itse sovimme hinnan kuitenkin aina etukäteen ja vältimme sillä tuon ongelman. Kuullun ja netistäkin luetun mukaan turistin on hankala saada taksia, joka suostuu ajamaan mittari päällä, joten kivuttomin tapa on sopia hinta etukäteen.

Seuraavalle päivälle soitimme vuokra-auton ja se luvattiin toimittaa hotellille heti aamuksi.

Aamupalalla oveen koputettiin ja saimme vuokra-automme jopa hieman sovittua aiemmin. Olimme varanneet neljän hengen pikkuauton, mutta ne olivat loppuneet ja saimme hieman isomman pikkuauton samaan hintaan. Auto oli kyllä edelleen selvästi pikkuauto, mutta vältti hyvin saaren kiertelyyn ja oli jopa yllättävän hyvä ajaa noilla tasaisilla teillä.

Aamupalan jälkeen lähdimme sitten ajelemaan Rethymnoniin, jossa kävimme kaupunkia ja jotain linnoitustakin katselemassa. Kaupunkivisiitti oli aika lyhkänen, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin, muutaman kerran välillä pysähdellen. Iltapäivän aikana kävimme toistamiseen Jumbossa, sekä ajelulla Kissamoksen suunnalla. Vaikkei saaren teistä kunnon karttoja tuntunut olevan, niin yllättävän helposti tuntui päätiet löytyvän ja hotellillekin osuttiin ilman ongelmia. Plataniaksen yläkylän kautta ajaminen olisi voinut aiheuttaa harmaita hiuksia, jos ei olisi käyty aiemmin siellä kävelemässä ja tiedetty mihin mikäkin tie suunnilleen vei.

Liikenne oli hyvin sujuvaa, mutta paikallinen väestö ajeli niin reippaita ylinopeuksia, ettemme turistina yrittäneetkään pysyä samassa tahdissa. Totuushan on, että turisti voi saada sakon samasta mistä paikallinen saa nippa nappa huomautuksen.

Auto noudettiin pyynnöstämme illalla hotellilta, joten matkanjärjestäjän suositteleman vuokraamon toiminta oli hyvin toimivaa ja joustavaa.

Kävimme opastetulla minijuna ajelulla lähikylissä ja kuulimme samalla hieman saaren elämästä ja historiasta. Muuten päivä meni sitten altaalla ja hotellilla. Ravintoloista alkoi ruokatarpeet loppua tai ovet sulkeutua kokonaan. Eräs ravintola kävi hakemassa esimerkiksi jälkkärijätskit naapurista, kun ei kannattanut enää itselle varastoon ostaa. Lento oli siis viimeisellä lomalentoviikolla, jonka jälkeen lomakylät hiljeni ja se alkoi näkyä käytännössäkin. Viimeisiä viikkoja ei siis voine suositella, jos muitakin vaihtoehtoja on.

Tämä oli vain auringonotto ja minigolfailupäivä. Päivällä katsoin ensin naapuritalon asunnossa olevan suursiivouksen menossa, mutta toisin näytti olevan. Illalla pääsi nimittäin seuraamaan paikallisten tapaa juhlia ja siihen kuului musiikin soittaminen kovalla, sekä sitten puhuminen huutamalla kaiken sen metelin yli. Luonnollisesti tietenkin ruoka ja juomapuolikin. Myös ammuskelu kuului osana juhliin, vaikkei se laillista ollutkaan ja tämä vahvistui vielä oppaalta bussimatkalla seuraavana päivänä. Arvata siis saattaa, ettei naapuristossa paljon sinä yönä nukuttu. Positiivinen puoli asiassa oli, ettei tänä iltana kuullut naapurihuoneen "lastenkasvatusmetodeja" kun nukkumaanmeno koitti.

Viimeinen aamu alkoikin sitten lääkärikäynnillä, sillä korvat menivät tukkoon. Jälleen vakuutukset mahdollistivat nopean ja joustavan lääkärissä käynnin, ilman jonottamisia ja laskukin meni suoraan vakuutusyhtiölle.

Bussia odotellessa alkoivat erään perheen jälkikasvut potkiskella muiden matkalaukkuja aikansa kuluksi, mutta onneksi uskoivat kerrasta lopettaa. Jälkikasvujen vanhemmat eivät tietenkään ymmärtäneet mitä pahaa asiassa oli.

Lento takaisin sujui nätisti, mitä nyt pientä myrskyn poikasta laskeutumisessa ja se vähän ravisteli konetta ja uneliaimpia hereille. Yöksi jälleen hotelliin ja aamulla räntäsateen saattelemana kotia kohti.

Nähtävyydet tai ajanviettopaikat

Ruokapaikat